Tietosuojakysymykset sosiaalisessa mediassa

Pohtiessa tietosuojakysymyksiä tulee niitä ajatelleeksi enemmän työelämän, kuin henkilökohtaisen elämän kautta, vaikka molemmat ovat yhtä isossa roolissa ja yhtä tärkeitä. Moni edelleenkin käsittelee omaa tietosuojaansa huolettomasti, varsinkin vapaa-ajalla. On hyvä muistaa, että vapaa-ajan digitaalinen jälki voi vaikuttaa negatiivisesti myös työelämään. Muistan taannoin työkaverini sairastaessa töistä, hänen hassunhauskat avoimen Facebook-profiilinsa postaukset risteilyltä, jotka ajautuivatkin valitettavasti myös työnantajan korviin ja johtivat varoitukseen. 

Sosiaalisia verkkotyökaluja käyttäviä työyhteisöjä on nykyään kasvavassa määrin. Omalla työpaikallakin käytetään mm. Slack appia. Meillä on myös yrityksen intra-sivu ja Microsoft-teams palvelu käytössä ja jaamme usein tietoa Whatsappin kautta.  Nämä kyseiset palvelut ovat tosin  suojattu salasanalla, mutta helpostihan ne tuntuvat salasanatkin joutuvan vääriin käsiin, kuten usein on julkkisten Instagram-päivityksistä saanut lukea. Työyhteisön sisällä tapahtuva sosiaalisen median käyttö on vielä rajatumpaa, kuin vapaa-ajan. Työelämässä tulee olla tietoinen a)millaisia tietoja jakaa b)miten tiedot suojaa. Ei ole suositeltavaa jakaa pikkujoulujen myötähäpeä-kuvia laajemmalla jakelulla ja varsinkaan julkisesti. Pohdin keskustelujen lomassa myös poissaoloviestin kirjoittamista ja sen läpinäkyvyyttä. Mitä hyötyä kenellekään on tietää olenko sairaana, poissa vai lomalla? Näin kuitenkin itse poissaoloviestini muodostan, enkä koe että jakamisesta on tässä tapauksessa haittaa.

Läpinäkyvyydestä voi toki olla myös hyötyä, jos puhutaan nyt vaikka rikostuomioiden julkisesta esiintuonnista tietyissä ammateissa; kuten vaikka opettaja tai päiväkodin ohjaaja. Tässä kohden hyötyy toki vain muut ihmiset, mutta rikosasioissa en välttämättä usko rikoksen tekijän tietosuojaan. Jos pohditaan vaikka sellaisten henkilökohtaisten tietojen, kuten sairauksien julkaisua vasten julkaisulupaa, en koe tälläisestä ole mitään hyötyä. Ellei sattuisi olemaan niinkin kimurantti tapaus kuin HIV-tartunta terveydenhuoltoalalla. Tälläisenkin tiedon julkinen saaminen olisi vähintäänkin problemaattista, sillä tieto voi aina olla virheellistä. Keskustelualueella kommentoinkin terveydenhuollon alan Julkiterhikki-palvelusta kirjoitettuun kommenttiin. Kommentin mukaan Julkiterhikki-palvelu löytyy internetistä avoimena ja sieltä löytyy sosiaali-ja terveydenhuollon ammattilaisten ammattioikeustiedot, sekä syntymäaika. Olenkin kuullut palvelusta paljon negatiivista ystäviltäni, jotka alalla työskentelevät. En kokisi itsekään mukavaksi, että minusta löytyisi koko nimeni ja syntymävuoteni avoimesta rekisteristä, jonne on pääsy kaikilla. 

Jos pohditaan milloin työyhteisössä olisi hyödyllistä saada jakaa henkilökohtaista tietoa, voisi ajatella esimerkkinä vaikka työyhteisön sisäisiä ammattipätevyyksiä; esimerkiksi rakentamisen alalla sähköpätevyydet ovat tietääkseni vapaata tietoa kaikille, eivätkä aiheuta kenellekään haittaa.

Kirjoitin myös kommentin lasten tietosuojasta verkossa. Koska itselläni on lapsia, koen aiheen todella tärkeäksi. Kuten kommentin alkuperäinen kirjoittajakin, koen että lapsella on oikeus olla verkossa, mutta vanhemmalla on vastuu siitä miten hän siellä esiintyy. Nykyään kouluissakin on verkko ja sosiaalinen media vahvasti mukana opetuksessa. Tämä on nykyaikaan sopivaa, mutta vaatii aiheeseen paneutumista. Lapsen kanssa on käytävä jatkuvaa keskustelua siitä, mikä on sopivaa verkossa ja minkälaisia asioita siellä voi julkaista.