Uusi normaali


Maailma on tullut monessakin asiassa paljon eteenpäin. Jotkin aiemmat oletukset ja käsitykset ovat kummastuttaneet nykyaikaista ihmistä. Vielä viime vuosisadan puolella koettiin, että vammaiset ja mielisairaat kuuluvat samaan paikkaan, laitokseen. Piiskaa annettiin rakkaudesta ja liikaa hellyyttä ei sopinut lapselle osoittaa ettei hän vain ylpisty. Ajatella, että homoseksuaalisuus oli lainvastaista vielä vuoteen 1971 asti. Itselleni kerrassaan pökerryttävältä kuulostava tieto. Onneksi näissä asioissa on edetty. Myös mielisairauksista ja neurologisista häiriöistä puhutaan, myös julkisesti, eikä asioita enää piilotella samalla mittakaavalla. Masennuksen ja itsemurhien yhtälö on järkyttävä ja sen esiintuominen on erityisen hyvä keino saada apua tarvitseville.

Kun tyttärelläni todettiin autismi, ihmettelin miksi tästä neurologisesta tilasta on niin liikkeellä niin paljon harhakäsityksiä. Oletuksena autisteista monella on omaa päätänsä seinään hakkaava ihmiskontaktia välttelevä erakko. Totuus on, että autismia on niin monenlaista kuin autistejakin. Heillä on yhtenäisiä piirteitä mutta myös eroavaisuuksia. Tyttäreni on ns. high functioning autistic eli vapaasti käännettynä hyvin "toimiva" autistinen henkilö. Tämä tarkoittaa sitä, että häneen saa kontaktin (jos hän haluaa), hän pitää (joskus) kosketuksesta ja hänellä on jopa mahtava huumorintaju (ulospäin).

Autismitietoisuuden viikkona 1.-7.4 ilahduin kovasti kuinka paljon on jo vuodessa menty eteenpäin tietoisuuden lisäämisessä. Moni tuttu jakoi seinällään meistä tietämättä viikkoa juhlistavaa kuvaa.

On hienoa myös huomata, että erityisopettajilta alkaa valua tietämystä myös muille opettajille. Alunperin erityislapsille tarkoitettuja opetusmetodeja kuten kuvakortteja ja suullisia kokeita on alettu käyttämään myös muiden lasten opetukseen. Kaikilla lapsilla on tiettyjä piirteitä, ainakin hetkittäin. On siis hyvä, että tilanteet huomioidaan ja niihin mukaudutaan. Kaikenlaisten ihmisten ymmärtäminen ja huomioiminen alkaa ehkä kohta olla uusi normaali.

Paluu juurille?

Muutaman vuoden ajan internetin ylimmillä portailla ovat viihtyneet some-vaikuttajat ja pääosin materialistinen elämäntyyli. Tätä ennen nautti nousukautta perheblogit ja lastenvaatebuumi. Ekologisuuden trendin nostaessa päätään, nousi myös ymmärrys vaateteollisuuden kestämättömyydestä maapallon kannalta, jolloin lastenvaatebuumi ja tätä myötä muotiblogitkin alkoivat hiukan hiipua.

Instagram voidaan nostaa tällä hetkellä yhdeksi tärkeimmistä vaikutusalustoista. Helppokäyttöisen kuvapalvelun avulla on helppo jakaa palasia elämästään. Myös julkkikset ovat innostuneet jakamaan omaa tarinaansa, mikä lieneekin suuri syy suosioon. Kuvalliseen ilmaisuun kuuluu virheiden silottelu ja piilottelu. Elämästä jaetaan vain kauniita asioita ja mainostetaan tuotteita joilla myydään elämäntyyliä. Vaikuttajamarkkinoinnista on tehty kannattavaa bisnestä-ja miksikäs ei, jos rahaa tulee.

Kuvat; 1.kuva Kylie Jenner, Instagram. 2.kuva Kylie Jenner, Forbes-lehti.


Viime aikoina on näkynyt useampien vaikuttajien kantaaottavia postauksia. Näytetään elämää sellaisena kuin se on, omia virheitä korostetaan. Usein nämä postaukset tuovat sekä positiivisia kommentteja että myös perinteiset yökkäily-kommentit. Mm. Lola Odusoga on Instagramissa ja omassa blogissaan ottanut kantaa entisen missin nousseen painon aiheuttamaan keskusteluun. Lola pysyy rohkeasti kilojensa takana ja kääntää vastuun keskustelussa arvostelijoihin. Myös Sara Sieppi tivasi julkisesti Maria Veitolan nöyryyttävän haastattelun jälkeen mikä oikeus Veitolalla on häntä ja hänen työnkuvaansa arvostella. Julkinen keskustelu tuntuu olevan ainut mahdollinen keskustelualusta, tämäkin kuuluu nykyaikaan.

                                                                                         Kuva: MTV3 uutiset

Samanlaisia tapauksia on esiintyy koko ajan useammin. Aivan kuin ulkonäkökeskeinen maailmankuvamme alkaisi pikkuhiljaa siirtyä normaaliin, ihmisyyttä arvostavaan maailmankuvaan. Sitä odotellessa.